Hääkimppu rennolle syysmorsiamelle. Tummanpuhuvaa neilikkaa sekä skimmiaa. Oranssia Marie Claire -ruusua ja laakerin marjoja. Valkoista lumimarjaa ja katseenvangitsijana upea neulaprotea. Rento kehys erilaisista eukalyptuksista ja kuusen havusta viimeistelee huolettoman häätyylin.

Wedding bouquet for casual autumn bride. Dark-speaking Carnations and Skimmias. Orange Marie Claire -roses and American Winterberries. White Snowberries and the gorgeous Protea works as an eye-catcher. Easygoing frame of different Eucalyptuses and Spruce finishes the bouquet's casual wedding look.




Everyone of us has had dream career. I found in my stock my primary school friend book. Everyone of them said my dream career was a waitress. (Now waiters don't get mad.) I laughed my ass off, because I thought there was going to be something marvelous like: animal doctor, pop-singer or at least a princess.

Waitress I've never been and in junior high school I was sure that I was going to be upholsterer, following my moms steps. Sewing hobby stayed there, because we didn't get a textile crafts group in the ninth grade. When we talked with the adviser, what I wanna study after junior high school. I was so confused that I didn't know what to say. I decided to spend one year off from studying. My adviser was terrified. He said I'd not get studying motivation after being lazy one year. Well the opposite happened. (Greetings to the adviser.)


But what made me go to gardening school, till I became florist? My mom told me a real story, when me and my sister were just little girls. My big sister's "Topi" guinea pig just died, and we had to arrange funerals. When other's were singing, while holding their tears, I was yelling full of joy: "Yay flowers! Lets pick flowers to the grave!" I wonder did the hidden florist in me raise her head? -I wonder not.

Being honest though: thought of my career must have come in junior high school in TET-period. I did some research: gardener's examination would be a great start to become a florist. So I applied to the school. Gardener's studies made me fall into the beautiful world of plants. Getting more close to graduating I was more sure, that I wanna specialize to floristry. And that's exactly what I did. Like in old Chinese proverb says: "If you wanna be happy forever, start gardening!." My own add to it; "...but being a florist isn't bad either."
Miksi floristi?

Jokaisella meistä on ollut lapsuuden haaveammatti. Varaston kätköistä löysin muutaman ala-aste- aikaisen kaverikirjani. Jokaisessa luki suosikkiammattini kohdalla: tarjoilija. (Nyt tarjoilijat älkää vetäkö hernettä nenään tarjottimeltanne.) Repesin nauruun, koska luulin että siellä olisi jotain suureellisempaa: eläinlääkäri, pop-tähti tai vähintään prinsessa.

Tarjoilijaa minusta ei kuitenkaan tullut, ja yläasteella olin vielä aivan varma, että minusta tulisi äitini jalanjäljissä verhoilija. Ompeluharrastus jäi taka-alalle kun ysiluokalla ei muodostunut tekstiilikäsityön ryhmää. Kun opon kanssa juttelimme, mihin haluaisin opiskelemaan peruskoulun jälkeen. Vastasin hämilläni etten tiedä. Päätin pitää välivuoden. Oponi oli suoraansanottuna kauhuissaan. Hän sanoi etten saisi opiskelumotivaatiota takaisin vuoden lorvimisen jälkeen. Toisin kuitenkin kävi. (Terveisiä vaan opolle.)


Mutta mikä sai minut lähtemään puutarhurin tielle, aina floristiksi asti? Äitini kertoi minulle tositarinan, kun minä ja siskoni olimme olleet vielä pikkutyttöjä. Isosiskon Topi- marsu oli kuollut, ja piti järjestää hautajaiset. Kun muut veisasivat virsiä itkua pidellen, minä olin riemuinnut: ”Jee kukkia! Poimitaan kukkia haudalle!” Liekkö jo silloin piilevä kukkakauppias nostanut päätään? – Tuskin kuitenkaan.

Ihan tosissaan: ajatus floristin ammatista oli jäänyt mieleen kytemään yläasteen TET-jaksoista. Tein hieman taustatutkimuksia: puutarhurin tutkinto pohjalla olisi hyvä jatkaa floristiksi. Joten hain alan kouluun. Puutarhurin opinnot tempasivatkin minut mukanaan kasvien ihmeelliseen maailmaan. Valmistumisen lähestyessä olin yhä varmempi, että haluan erikoistua floristiikkaan. Ja näin teinkin. Kuten vanhassa kiinalaisessa sananlaskussa sanotaan: "Jos haluat olla ikuisesti onnellinen, ryhdy puutarhuriksi". Oma lisäykseni; "...mutta ei floristin paperitkaan pahitteeksi ole."

Suunnitelma syysvaelluksen muuttamisesta vuosittaiseksi perinteeksi piti. Tänä vuonna minä ja mieheni suuntasimme Syötteen kansallispuistoon. Kahden päivän patikoinnin reittivalinnaksi sopi Toraslammen kierros (27km). Maasto oli haasteellista paikoittain, mutta maisemat palkitsivat rinkka selässä hikoilun. Pienet reitiltä poikkeamiset kasvattivat kilometrimäärän täyteen 30:een. Kolmekymmentä kilometriä silkkaa luonnon kauneutta.

The plan for making every year autumn trek for tradition kept. This year me and my boyfriend went to Syöte's national park. For 2 days hike, we selected a perfect Toraslampi's round (27km). Terrain was challenging in patches but the landscapes were rewarding even though we were sweating a lot. Little adventures off the route grew our km's to full 30. Thirty kilometers just beauty of nature. 



Rakkakiventien asukkaat pääsivät näkemään 
rakkakiviä luonnollisessa ympäristössään.
We were able to see the tor.


Lähes turkoosit kivet myös hämmästyttivät kulkijaa...
Nearly turquoise stones also amazed me... 



Mahtavia syysvärejä kuusiston lomassa.
Amazing autumn colors near spruces. 


Näkymiä tiirailtiin myös näköalatornista. Kuva ei valitettavasti tee kunniaa maisemalle.

The sights were looked from lookout tower. The picture unfortunately doesn't show the real side of the landscape. 


Leiri pystytettiin Lomaojalle. Laavulla paistettiin makkaraa ja nautittiin ulkoilmasta.
Tällä kertaa olimme varustautuneet oikealla retkiteltalla festariteltan sijaan.

Camp was built up in Lomaoja. Then we ate some sausages and enjoyed the fresh air.
This time we were prepared with real camp tent, in exchange for festival tent.


Seuraava etappi: Toraslammen autiotupa.
Toisena päivänä saatiin enemmän auringonpaistetta.

Next stop: Toraslampi - Deserted hut.
The second day and we finally got a bit more sunlight.



Muutama kilometri ennen loppupistettä.
Mieletön kokemus, ja tapasimme samat hirvet kuin talvella näissä maisemissa hiihdellen.

Couple more kilometers before end of the trip.
Absolutely amazing experience and we also met the same mooses in the same place like last winter while skiing.
NewerStories OlderStories Home