taru kukista

Taas valkeata joulua

Keskellä suurten hankien,

Muistan joulun aikaan,

Se kuinka saikaan

Mun taas taakse vuosien.

Vain valkeata joulua

Mielessäin ootan minä ain,

Sillä hangen hohteessa vain

Joulurauhan tunnen rinnassain.

Pasi Rantanen

I'm dreaming of a white Christmas

Just like the ones I used to know

Where the treetops glisten and children listen

To hear sleigh bells in the snow.

I'm dreaming of a white Christmas

With every Christmas card I write

May your days be merry and bright

And may all your Christmases be white.

Irving Berlin

Nauti pienistä asioista jouluna.

Enjoy the little things in Christmas.

Parvekepuutarhani on vaihtunut kahteen terassiin ja pikkuruiseen pihaan.

Tässä terassia talviasussaan:

My balcony garden has changed into two terrace and to a tiny patio.

Here my terrace in winter:

Havuköynnös valojen kanssa tuo lämpöä muutoin kylmälle terassille.

Garland with lights brings warmness into my cold terrace.

Lisätunnelmaa kynttilöistä.

Also candles.

Havukranssi tervehtii etuoven vieressä.

Pine wreath says hello next to our front door.

Ja toivottaa: Hyvää joulua!

And wishes Merry Christmas!

Takaterassilla iki-ihana hopealanka yhdessä lempilyhtyni kanssa.

In backyard's terrace lovely Cushion bush together with my favorite lantern.

Ja valokranssi valaisee pimeinä iltoina.

And light wreath brings light into dark cold evenings.

Eli joka ilta.

Which is every evening.

Sinivalkoinen koru sopisi vaikka linnan juhliin.

Design: Allekirjoittanut ja Anna-Maria Pigg.

The blue and white floral jewel would fit even the castle ball.

Design: Taru Kaukonen (me) and Anna-Maria Pigg.

Onko se rakkautta kun et voi olla punastumatta kun hän edes vilkaisee sinua?

Is it love when you cant stop blushing when he slightly looks your way?

Jos seuraat blogiani niin tiedät, että olen hulluna kasveihin. Jos olet seuraillut vähän tarkemmin, niin tiedät myös lievästä pakkomielteestäni minikasveihin. Tämän (kylläkin ison) perhosorkidean sain kaksi ja puoli kuukautta sitten mieheltäni. Kiitollisesti kukkii vieläkin. Mutta kun törmäsin kaupassa sen pienoisversioon, en voinut vastustaa kiusausta.

If you follow my blog you know that I'm crazy about plants. If you follow more than often you know my slight obsession about minisized plants. This (big) orchid I got from my boyfriend two and a half months ago. It blooms even more. But when I was shopping I could'nt resist tiny version of it.

Saat pikkusiskon Phalaenopsis.

You get a little sister Phalaenopsis.

Miniorkidea päätyi lasihurrikaaniin. Mukaan chillaamaan pääsi veikeä tillandsia. Tillandsiat ovat päällyskasveja, ja halusin katsoa miten sellainen menestyy kotiolosuhteissa.

Mini orchid ended up in a glass hurricane. And tillandsia ended up too. Tillandsias are epiphytes. I wanted to know how it would succeed in a house environment.

Pienoismaailma ei ole täydellinen ilman asukkeja joten...

Tinyworld aren't perfect without dwellers so...

En vaan kestä minijuttuja! Ne on niin söpöjä!

I just can't handle tiny stuff! They're so cute!

Mennyt kesä on täynnä muistoja. Yksi kalleimmista on kun sain olla kaasona rakkaalle ystävälleni ja viettää hääjuhlaa heidän kanssaan. Kuten arvata saattaa kunniatehtävänäni oli suunnitella ja toteuttaa morsiuskimppu. Ja tein sen enemmän kuin mielelläni.

The last summer is full of memories. One of the most expensive memory is when I got to be a bridesmaid to my dear friend and celebrate the wedding with them. As you can guess I was also required to design and carry out the wedding bouquet. And it was my pleasure.

Lopputulos on kauniisti valuva. Erikoisemmat Picasso -kallan kukat sopivat ainutlaatuiselle ystävälle täydellisesti.

As a result the drain is beautiful. Rarer Picasso -calla lilies are just perfect for a unique friend.

Juhlatyylin kruunaa hiuskoriste jossa perinteisempiä kallan kukkia ja orkidean nuppuja.

Wedding hair style is crowned with floral jewel made by traditional calla lilies and orchid buds.

Ja vielä sulho rinnalle niin kokonaispaketti kasassa.

Ihanat te kullannuppuset!

Just add the groom and you'll have the whole package.

Love you honeybunnies!

Hääkimppu rennolle syysmorsiamelle. Tummanpuhuvaa neilikkaa sekä skimmiaa. Oranssia Marie Claire -ruusua ja laakerin marjoja. Valkoista lumimarjaa ja katseenvangitsijana upea neulaprotea. Rento kehys erilaisista eukalyptuksista ja kuusen havusta viimeistelee huolettoman häätyylin.

Wedding bouquet for casual autumn bride. Dark-speaking Carnations and Skimmias. Orange Marie Claire -roses and American Winterberries. White Snowberries and the gorgeous Protea works as an eye-catcher. Easygoing frame of different Eucalyptuses and Spruce finishes the bouquet's casual wedding look.

Everyone of us has had dream career. I found in my stock my primary school friend book. Everyone of them said my dream career was a waitress. (Now waiters don't get mad.) I laughed my ass off, because I thought there was going to be something marvelous like: animal doctor, pop-singer or at least a princess.

Waitress I've never been and in junior high school I was sure that I was going to be upholsterer, following my moms steps. Sewing hobby stayed there, because we didn't get a textile crafts group in the ninth grade. When we talked with the adviser, what I wanna study after junior high school. I was so confused that I didn't know what to say. I decided to spend one year off from studying. My adviser was terrified. He said I'd not get studying motivation after being lazy one year. Well the opposite happened. (Greetings to the adviser.)

But what made me go to gardening school, till I became florist? My mom told me a real story, when me and my sister were just little girls. My big sister's "Topi" guinea pig just died, and we had to arrange funerals. When other's were singing, while holding their tears, I was yelling full of joy: "Yay flowers! Lets pick flowers to the grave!" I wonder did the hidden florist in me raise her head? -I wonder not.

Being honest though: thought of my career must have come in junior high school in TET-period. I did some research: gardener's examination would be a great start to become a florist. So I applied to the school. Gardener's studies made me fall into the beautiful world of plants. Getting more close to graduating I was more sure, that I wanna specialize to floristry. And that's exactly what I did. Like in old Chinese proverb says: "If you wanna be happy forever, start gardening!." My own add to it; "...but being a florist isn't bad either."

Miksi floristi?

Jokaisella meistä on ollut lapsuuden haaveammatti. Varaston kätköistä löysin muutaman ala-aste- aikaisen kaverikirjani. Jokaisessa luki suosikkiammattini kohdalla: tarjoilija. (Nyt tarjoilijat älkää vetäkö hernettä nenään tarjottimeltanne.) Repesin nauruun, koska luulin että siellä olisi jotain suureellisempaa: eläinlääkäri, pop-tähti tai vähintään prinsessa.

Tarjoilijaa minusta ei kuitenkaan tullut, ja yläasteella olin vielä aivan varma, että minusta tulisi äitini jalanjäljissä verhoilija. Ompeluharrastus jäi taka-alalle kun ysiluokalla ei muodostunut tekstiilikäsityön ryhmää. Kun opon kanssa juttelimme, mihin haluaisin opiskelemaan peruskoulun jälkeen. Vastasin hämilläni etten tiedä. Päätin pitää välivuoden. Oponi oli suoraansanottuna kauhuissaan. Hän sanoi etten saisi opiskelumotivaatiota takaisin vuoden lorvimisen jälkeen. Toisin kuitenkin kävi. (Terveisiä vaan opolle.)

Mutta mikä sai minut lähtemään puutarhurin tielle, aina floristiksi asti? Äitini kertoi minulle tositarinan, kun minä ja siskoni olimme olleet vielä pikkutyttöjä. Isosiskon Topi- marsu oli kuollut, ja piti järjestää hautajaiset. Kun muut veisasivat virsiä itkua pidellen, minä olin riemuinnut: ”Jee kukkia! Poimitaan kukkia haudalle!” Liekkö jo silloin piilevä kukkakauppias nostanut päätään? – Tuskin kuitenkaan.

Ihan tosissaan: ajatus floristin ammatista oli jäänyt mieleen kytemään yläasteen TET-jaksoista. Tein hieman taustatutkimuksia: puutarhurin tutkinto pohjalla olisi hyvä jatkaa floristiksi. Joten hain alan kouluun. Puutarhurin opinnot tempasivatkin minut mukanaan kasvien ihmeelliseen maailmaan. Valmistumisen lähestyessä olin yhä varmempi, että haluan erikoistua floristiikkaan. Ja näin teinkin. Kuten vanhassa kiinalaisessa sananlaskussa sanotaan: "Jos haluat olla ikuisesti onnellinen, ryhdy puutarhuriksi". Oma lisäykseni; "...mutta ei floristin paperitkaan pahitteeksi ole."

Suunnitelma syysvaelluksen muuttamisesta vuosittaiseksi perinteeksi piti. Tänä vuonna minä ja mieheni suuntasimme Syötteen kansallispuistoon. Kahden päivän patikoinnin reittivalinnaksi sopi Toraslammen kierros (27km). Maasto oli haasteellista paikoittain, mutta maisemat palkitsivat rinkka selässä hikoilun. Pienet reitiltä poikkeamiset kasvattivat kilometrimäärän täyteen 30:een. Kolmekymmentä kilometriä silkkaa luonnon kauneutta.

The plan for making every year autumn trek for tradition kept. This year me and my boyfriend went to Syöte's national park. For 2 days hike, we selected a perfect Toraslampi's round (27km). Terrain was challenging in patches but the landscapes were rewarding even though we were sweating a lot. Little adventures off the route grew our km's to full 30. Thirty kilometers just beauty of nature.

Rakkakiventien asukkaat pääsivät näkemään

rakkakiviä luonnollisessa ympäristössään.

We were able to see the tor.

Lähes turkoosit kivet myös hämmästyttivät kulkijaa...

Nearly turquoise stones also amazed me...

Mahtavia syysvärejä kuusiston lomassa.

Amazing autumn colors near spruces.

Näkymiä tiirailtiin myös näköalatornista. Kuva ei valitettavasti tee kunniaa maisemalle.

The sights were looked from lookout tower. The picture unfortunately doesn't show the real side of the landscape.

Leiri pystytettiin Lomaojalle. Laavulla paistettiin makkaraa ja nautittiin ulkoilmasta.

Tällä kertaa olimme varustautuneet oikealla retkiteltalla festariteltan sijaan.

Camp was built up in Lomaoja. Then we ate some sausages and enjoyed the fresh air.

This time we were prepared with real camp tent, in exchange for festival tent.

Seuraava etappi: Toraslammen autiotupa.

Toisena päivänä saatiin enemmän auringonpaistetta.

Next stop: Toraslampi - Deserted hut.

The second day and we finally got a bit more sunlight.

Muutama kilometri ennen loppupistettä.

Mieletön kokemus, ja tapasimme samat hirvet kuin talvella näissä maisemissa hiihdellen.

Couple more kilometers before end of the trip.

Absolutely amazing experience and we also met the same mooses in the same place like last winter while skiing.

Iloinen auringonkukkameri.

So happy sun flower sea.

Et voi olla angst kun katsot tänne.

You can't be angry bird when you look at here.

Niin vehreinä humalat siinä paikallisen olutpanimon edessä.

So verdant hops there in front of local brewery.

Humalan pikkupähkylät.

Hop's little achenes.

Nautitaan auringosta ja humalasta vielä kun voidaan. Hyvää viikonloppua.

Ei hätää humalaa on saatavilla myöhemminkin, mutta aurinkoa ei välttämättä.

Let's enjoy the sun and being drunk while it lasts. Have a nice weekend!

Don't worry there is still hops for later but not necessarily sun. (Here in Finland I mean.)

Suomessa on paljon kiinnostavia luontokohteita. Kalajoen Maristonpakat ovat ehdottomasti yksi niistä. Mäntyjen juuret kohoavat korkeuksiin hiekan väistyttyä niiden alta. Jotenkin nämä puut silti jaksavat sinnitellä, ja se on kaikessa karuudessaan minusta kaunista.

There is lot of interesting nature targets in Finland. Kalajoki's Maristonpakat is absolutely one of them. Pines roots rise for high when the sand is running out of them. Somehow these trees still survive and I think this is beautiful in all barrenness.