Joka kerta, kun joku lapsi sanoo: "Minä en enää usko keijuihin", joku keiju vaipuu kuolleena maahan. (Peter Pan)

Whenever a child says "I don't believe in fairies" there's a little fairy somewhere that falls right down dead. (Peter Pan)





Tampereen Supermessuilta viime viikolla löytyi monien kiinnostavien teemojen (kuten Kotimaan matkailun) lisäksi myös Puutarha-teema. Osasto tarjosi ideoita ja installaatioita etenkin pienille pihoille ja terasseille. Jollaisen satun omistamaan. Hmm...

Last week in Tampere's Superexpo, among all interesting themes (for example Homeland traveling) I found also a Garden theme. The section gave lots of ideas and installation especially to little courtyards and terraces. Which I happen to own. Hmm...


Perinteitä ja uutta yhdistellen. Hieno kokonaisuus.
Traditions and fresh new combinations. Wonderful set.


Pelargoni (Pelargonium) on yhä kesäkukkien klassikko.
Geranium (Pelargonium) is still classic choice for summer.


Kyllä. Mehikasveja voi laittaa ihan minne vain.
Yep, I agree. You can put succulents anywhere.


Yrtit olivat vahvasti esillä messuilla.
Herbs were strongly seeing in the expo.


Myös kierrätys oli paljon esillä.
Also recycling were strongly seeing. 



Joka kevät houkuttaisi myös hankkia sitruspuu kotiin. Hmm...
Every spring I get this temptation to get one citrus at home. Hmm...


Kevään yksi suosikkini: kirjopikarililja (Fritillaria).
One of my favorites from spring: Snake's Head (Fritillaria).


Ihastuttava valkoinen kärhö (Clematis) vangitsi huomioni.
Delightful white Clematis (Clematis) stole my attention.


Kylmänkukka (Pulsatilla) ja messukimalainen.
Pasque Flower (Pulsatilla) and expo bumblebee.


Hyötyviljelyä tilaa hyödyllisesti käyttäen. 
Useful gardening using useful space.


Messut sytyttivät monia idealamppuja päähäni. Kesää odotellessa. Hmm...
Expo light up many ideas and thoughts inside my head. Waiting for the summer. Hmm...
Pelasimme kerran porukalla "mä en oo ikinä" -peliä. Säännöthän lyhykäisyydessään menee niin että pitää keksiä asia jota ei ole ikinä tehnyt, ja jonka muut ovat. Ja jos siinä onnistuu, saa pisteen. Joku heitti ilmoille väitteen: "mä en oo ikinä varastanut". Olin jo sanomassa etten minäkään, kun äitini huusi taustalta: "Ootpas!".


Once with my family we were playing  "Never have I ever" -game. The rules shortly goes that you have to invent something you have never done, and what everyone else has. And if succeed, you get a point. Someone once said "Never have I ever stolen anything". I was already saying me neither, when my mom yelled from the background: "Yes you have!".

Äiti kertoi että kun olin vielä pikkutyttö, olin eräällä kauppareissulta kävellyt Tiimarista ulos punainen kastelukannu kädessäni. Asia oli huomattu vasta kotona, ja ei sitä enää lähdetty palauttamaankaan. Äiti haki vielä punaisen kastelukannun olkkarista ja esitteli todistusaineistoa. Siinä se oli: punainen kastelukannu. Kulkenut melkein toistakymmentä vuotta perheen mukana synnin merkkinä.

Mom told that when I was a little girl, we we're going out of the shop called "Tiimari" and I had a red watering can on my hands. My mom didn't realize it until we got home, and we actually never returned it. My mom brought the red watering can from the living room and revealed the evidence. There it was; the red watering can. Now traveled almost twenty years with my family as a sign of sin.

Ja tämän vanhan tarinan johdattelemana pääsemme päivän aiheeseen: kastelukannuihin. Se kun sattuu olemaan omalla mitta-asteikollani puutarhurin tärkein työväline. Kuvassa näkyvää Orthexin kastelukannua minulle on kisareissuilta tarttunut matkaan (tällä kertaa luvan kanssa) kaksikin kappaletta. Pinkki jäi minulle itselle käyttöön, mutta valkoisen lahjoitin äidille. Se toimi ikäänkuin sovituksena aiemmasta kannusta. Viattomuutta symboloiva valkoinen kannu.

And brought by this old story we get to day's subject: watering cans. It just happens to be on my own personal scale the most important tool of a gardener. In the picture you can see watering can I got from race trip (this time with a permission) and actually I got two cans. The pink one I left for myself, but the white one I gave to my mom as a gift. It worked as like atonement from the previous watering can. White watering can: symbol of innocence.


Eräässä puutarhalehdessä kyseistä kannua markkinoitiin jotakuinkin näillä sanoilla: "Kannu kuin teepannu". Myhäilin itsekseni ettei tuo ole teepannua nähnytkään, kun tämä on!

Once certain garden magazine was marketing the watering can more or less with these words: "Can like a teapot!". I was smiling alone that it hasn't even seen a teapot, but this has!


Siskolta lahjaksi saatu teepannu on suosikkini, sillä on helppo kastella pieniäkin kasveja. Mutta sitten ystäväni toi tupaantuliaislahjaksi kannun isompaan tarpeeseen. Plastexin kotimainen 10-litrainen kannu. Löytyy myös vaaleanpunaisena ja limenvihreänä. Mutta kun on kyse minusta; niin ehdottomasti turkoosi.

A teapot I got from my sister is my favorite one, since it's easy to use watering little plants. But then my friend brought me a bigger watering can as a housewarming gift. Plastex's 10-liter can. You can also get it in different colors: pink and lime-green. But when it comes to me then absolutely the color is turquoise.


NewerStories OlderStories Home