taru kukista

Sunnuntaina ollaan rennosti kotona.

On Sunday I relaxed at my home.

Orkidea ilahduttaa vielä hetken maljakossa.

The orchid delight for a while in a vase.

Vastaleivottujen piiraiden tuoksu...

The smell of freshly baked pies...

Kynttilöiden loiste...

The candles glow...

Ensilumen tulo...

The first snow...

Jokohan tässä päästään talvifiiksiin?

Can you get in the winter mood already?

Älä koskaan menetä toivoasi.

Never lose your hope.

Kukkakaupan työntekijänä törmää monesti tilanteeseen, jossa hautajaisiin toivotaan laskettavaksi vain yksi kukka. Toivomus voi olla esitetty omaisten taholta tai vaikka seurakunnan puolesta. Olen huomannut tämän harmistuttavan monia. Yksi kukka kun ei välttämättä riitä symboloimaan kaipauksen määrää, kun on menetetty läheinen; ystävä, äiti, puoliso.

Syy esitettyyn 'yhden kukan' -periaatteeseen on yleensä hautausmaalle kertyvä maatumaton jäte: kukkalaitteiden mukana tulevat tukirautalangat ja sidontakahva. Kukat itsessään ovat kuitenkin maatuvia, joten tärkeämpää olisi korostaa hautausmaalle tuotavien kukkatervehdysten ekologisuutta kuin kukkien määrää. Yhdenkin kukan ympärille kun voi kieputtaa rautalangan vartta tukemaan. Ammattitaitoinen kukkasitoja pystyy tekemään täysin maatuvan tuotteen, kun sitä vain osataan pyytää.

Mikäli tilaisuuden luonteeseen kuitenkin sopii pieni kukkatervehdys, on yhä olemassa vaihtoehtoja. Tavanomaisen ruusun tai liljan sijaan voidaan laskea mikä tahansa muu kukka. Esimerkkinä kalla tai flamingonkukka ovat hyviä vaihtoehtoja.

Alla muutamia ideoita miten yhdestä kukasta voi saada persoonallisemman. Toteuttanut: allekirjoittanut sekä Anna-Maria Pigg.

(Teksti on julkaistu vain suomeksi, koska se koskee lähinnä Suomen hautauskulttuuria.)
(Text has been published only in Finnish, because it mainly concerns the Finnish funeral culture.)

Nyt on kehitteillä tämmöstä pikkuprojektia. Se vaatii vielä työtä, mutta en malta odottaa kertoakseni siitä.

Now I have this project on my mind. It needs little bit work, but I can't wait to tell about it.

Ostin tällaisen minikaktuksen. En yksinkertaisesti voinut jättää sitä Plantagenin isoon maailmaan.

I bought this tiny cactus. I just couldn't leave it to the big world Plantagen.

Sitten löysin sille minikasvihuoneen, jonne tulee tietenkin miniatyyripuutarha. Olen aina haaveillut sellaisesta.

Then I found little green house for it. Obviously there will be tiny miniature garden which I have always dreamt about.

Pikkupuutarha tarvitsee tietysti pienet puutarhavälineet.

Tiny garden needs tiny equipment of course.

Paketissa oli vaikka mitä! Pikkuinen köynnöstukikin. (Oikeastaan niitä oli kaksi.)

There was a lot of stuff in the box. Also the little vine support. (Actually there where two of them.)

Toistaiseksi kaktukset vaan hengailee kuvun alla.

For now, there is only my cacti under the dome.

Mutta siitä tulee ajan kanssa upea.
Lupaan.

But it will be awesome.
I promise.

Kylmä on antanut kyytiä kesäkukille. Ainoastaan krassilla (Tropaeolum majus) on pokkaa vielä kukkia, vaikkakin niukemmin. Krassi ei myöskään pettänyt siemenpussissa ollutta lupausta tehdä myös punaisia ja keltaisia kukkia. Kiitos siitä. Nyt parvekkeellani tunnelmoidaan kuitenkin liilaa ja harmaata.

The cold hasn't been kind to the summer flowers. Only Monks cress (Tropaeolum majus) nerve to still bloom. The Cress didn't cheat on the seed bag's promise, it made red and yellow flowers too. Thanks for that. However, now in my balcony you can enjoy the atmosphere of lilac and gray.